Moraaliperustat: kuusi makuaistia

Miksi kuusi

Jonathan Haidt kysyi, miksi hyvät ihmiset ovat eri mieltä politiikasta ja uskonnosta, ja vastasi: koska moraali ei ole yksi asia vaan ainakin kuusi. Kullakin on oma hermonsa, oma historiansa ja oma laukaisijansa. Yksi reagoi kärsimykseen, toinen huijaamiseen, kolmas petokseen, neljäs kumoukseen, viides saastumiseen, kuudes sortoon.

Perustat ovat kuin makuaistit. Jokaisella on kaikki kuusi, mutta erivahvuisina, ja ruoka, joka on toiselle herkkua, on toiselle mautonta. Siksi sama lause puree yhteen ihmiseen ja menee toisesta ohi: lause maistuu perustalle, joka kuulijalla on vahva.

Makuaisti on Haidtin oma kuva, ja se on tarkka. Perustat ovat synnynnäisiä, kaikki kuusi: ne ovat aivoissa valmiina ennen kokemusta, niin kuin kieli maistaa makean ja karvaan ennen kuin kukaan on opettanut. Tämän pohjan päälle kulttuuri ja kasvatus muovaavat sen, mikä aktivoi kunkin perustan ja kuinka paljon kukin painaa. Se, mikä lasketaan huolenpidoksi, reiluudeksi tai pyhäksi, opitaan siinä ympäristössä, jossa aivot kasvoivat, ja siksi sama perusta reagoi eri asioihin eri yhteisöissä. Hyvän teon palkinto on hyvä mieli, eikä palkinto riipu teosta vaan siitä, että teko on oman moraalin mukaan hyvä. Siksi perustoihin voi vedota, ja siksi se, mihin ne reagoivat, voi ajan mittaan muuttua. Ihmiskuva-osio kertoo, miksi.

Vaikuttaja ei muuta kuulijan makua. Hän valitsee mausteen, jonka kuulija jo maistaa.

Tässä osiossa perustat käydään läpi Haidtin järjestyksessä ja numeroilla, jotka toistuvat koko sivustolla. Jokaisen kohdalla on kortti, josta perustan tunnistaa, ja pieni koe. Lopussa on vertailu: sama tosiasia kahdellatoista lauseella, yksi puolesta ja yksi vastaan jokaista perustaa kohti.

Lue lisää: Haidt 2012; Willer & Feinberg 2015. Tutkimus: Haidt 2001; Graham, Haidt & Nosek 2009; Graham ym. 2011; Feinberg & Willer 2015. Lähteet

Tutuin perusta. Se syntyi siitä, että ihmislapsi on avuton vuosia, ja laji, joka ei reagoi lapsen itkuun, kuolee sukupuuttoon. Siksi se reagoi kärsimykseen, erityisesti heikon kärsimykseen, ja se reagoi nopeasti. Kuva itkevästä lapsesta voittaa taulukon joka kerta.

Huolenpito puhuu molempiin suuntiin. Leikkausta vastustetaan sillä, keneen leikkaus osuu. Leikkausta puolustetaan sillä, kenet tuki jättää paikalleen. Kumpikin on huolenpitoa, ja kumpikin nimeää uhrin.

Vastavuoroisuuden vartija. Se laskee, kuka antoi ja kuka otti, ja se suuttuu vapaamatkustajalle. Reiluus syntyi yhteistyöstä: laji, joka ei huomaa huijaria, tulee huijatuksi loppuun asti.

Reiluudella on kaksi muotoa, ja niistä riidellään. Toiselle reiluutta on tasajako: kaikille sama. Toiselle reiluutta on ansion mukainen jako: enemmän sille, joka teki enemmän. Sama sana, eri vaaka. Kun kuulet ”reilu”, kysy, kumpi vaaka on käytössä.

Sääntöjen muuttaminen kesken pelin on reiluuden pahin rikkomus. Siksi lause ”pelin sääntöjä ei vaihdeta kesken erän” toimii melkein mistä tahansa päätöksestä, kunhan joku on jo ehtinyt pelata vanhoilla säännöillä.

Joukkueen perusta. Ihminen on elänyt ryhmissä, jotka kilpailivat toisten ryhmien kanssa, ja ryhmä, jonka jäsenet pettävät sen, häviää. Siksi lojaalisuus palkitsee uhrauksen omien puolesta ja rankaisee petturia ankarammin kuin vihollista.

Lojaalisuus näkyy pronomineissa. ”Me” ja ”omat” ovat sen sanat, ja raja on aina jossain: kansa, kunta, ammattikunta, perhe. Vaikuttaja valitsee rajan niin, että kuulija on sisäpuolella ja vastustaja ulkopuolella.

Myös lojaalisuus puhuu molempiin suuntiin. Talkoot vaativat, että jokainen kantaa osansa. Omia ei jätetä, kun työ loppuu. Molemmat ovat ”me”-lauseita, ja raja kulkee eri kohdassa.

Järjestyksen perusta. Hierarkia on vanhempi kuin ihminen, ja ryhmä, jossa kukaan ei tottele ketään, ei saa mitään aikaan. Siksi auktoriteetti kunnioittaa laillista päättäjää, perinnettä ja instituutiota, ja sen vastakohta on kumous: se, että joku asettuu päätöksen yläpuolelle.

Auktoriteetti sekoittuu helposti reiluuteen. ”Säännöt ovat samat kaikille” kuulostaa auktoriteetilta mutta on reiluutta: se puhuu tasapuolisuudesta, ei päättäjästä. Auktoriteetti sanoo, kuka päätti ja miksi se riittää.

Auktoriteettiin voi vedota kumpaankin suuntaan nimeämällä korkeamman auktoriteetin. Hallitus päätti, ja laillista päätöstä noudatetaan. Perustuslaki takaa, eikä budjettiriihi ole sen yläpuolella. Kumpikin on auktoriteettia, ja voittaja on se, jonka auktoriteetti on korkeampi.

Puhtauden perusta. Se syntyi inhosta, joka suojaa taudeilta, ja laajeni koskemaan kaikkea, mitä yhteisö pitää koskemattomana: ruumis, luonto, työ, isänmaa, ihmisarvo. Sen vastakohta on rappio: se, että pyhä pannaan vaa’alle tai sotketaan.

Suomessa yksi pyhyyden vahvimmista kohteista on työ. Työ pitää ihmisen ehjänä, ja toimettomuus rapauttaa: se on pyhyyden kieli leikkauksen puolesta. Vastakkainen pyhä on ihminen itse: toisen ihmisen leipää ei panna vaakaan. Kumpikin kieltää laskemisen, ja kumpikin kieltää sen eri kohdassa.

Pyhyys on perusta, jota luvut eivät tavoita. Jos vastustaja puhuu pyhästä ja sinä vastaat hinnalla, olet jo myöntänyt, että pyhä on kaupan.

Kuudes perusta, jonka Haidt lisäsi viiden jälkeen. Se syntyi pienissä ryhmissä, joissa jokainen pomottaja kaadettiin yhteisvoimin, ja se reagoi sortoon: siihen, että joku määrää toisesta ilman oikeutta. Vapauden vastakohta ei ole järjestys vaan sorto.

Vapaudella on kaksi suuntaa, ja toinen unohtuu usein. Vapaus valtiosta: jokainen jaettu euro on euro, josta valtio päättää. Vapaus työnantajasta: turva antaa oikeuden sanoa ei, ja kun se viedään, toinen sanelee ehdot. Kumpikin nimeää määrääjän, ja määrääjä on eri.

Lue lisää: Haidt 2012. Tutkimus: Iyer ym. 2012. Lähteet

Vertailu

Kaksitoista lausetta samasta tosiasiasta

Sama tosiasia kuin etusivulla. Jokainen lause seuraa tosiasiasta eikä lisää siihen mitään: ei syytä, ei seurausta, ei lukua, jota tosiasiassa ei ole. Jokainen perusta puhuu molempiin suuntiin.

Tosiasia: työttömyysturvaa leikataan 100 miljoonaa euroa.

Lue taulukko riveittäin ja huomaa, että puolesta ja vastaan eroavat vain siinä, mihin perustan hermo kiinnitetään. Lue se sarakkeittain ja huomaa, että kummankaan puolen lauseet eivät kuulu yhdelle puolueelle. Siitä alkaa Puolueet-osion menetelmä.

Lue lisää: Willer & Feinberg 2015; Haidt 2012. Tutkimus: Feinberg & Willer 2015. Lähteet