Luku 1
Vain osittain rationaalinen
Argumentointivirhe on päättelyn oikopolku: askel, joka ei seuraa edellisestä, mutta jonka kuulija ottaa mukisematta. Logiikan oppikirja sanoo, että virhe tekee päättelystä pätemättömän. Arki sanoo, että virhe tekee päättelystä usein vakuuttavamman.
Syy on siinä, että ihminen ei ole laskukone. Jos lopputulos tuntuu oikealta, päättelyn reikiä ei huomata. Moraaliperustat-osio kertoi, mistä ”tuntuu oikealta” tulee: perustasta, joka kuulijalla on vahva. Kun johtopäätös maistuu sille, matka sinne saa olla mutkainen.
Tämä on ominaisuus, ei vika. Ihminen, joka tarkistaisi jokaisen askeleen, ei ehtisi päättää mitään. Oikopolut ovat se, millä päätökset tehdään ajoissa, ja siksi niitä käytetään joka päivä, jokaisella puolella.
Tässä osiossa oikopolut nimetään ja näytetään kahdesti kukin: kerran niin, että kuulija seisoo päätelmän takana vielä kaiken tiedettyään, ja kerran niin, että hän tuntee tulleensa huijatuksi. Muoto on sama. Ero on muualla.
Lue lisää: Kahneman 2012; Haidt 2012. Tutkimus: Hahn & Oaksford 2007; Haidt 2001. Lähteet
Luku 2
Reiät, jotka hyväksytään
Kaikkia reikiä ei edes yritetä peittää. Osa oikopoluista on sovittuja: kuulija tietää, että askel puuttuu, ja ottaa sen silti, koska askel on hänen omansa.
Kun asiantuntija sanoo, että taso on turvallinen, kukaan ei pyydä mittauspöytäkirjaa. Se on auktoriteettiin vetoamista, ja se on järkevää, koska pöytäkirjan lukeminen veisi enemmän kuin antaisi. Kun kylä pitää kokon samalla rannalla kuin viimeiset sata vuotta, se vetoaa perinteeseen, ja perinne on tässä oletusarvo, jonka muuttaminen on perusteltava. Kun vaihtoehtoja on ennen talvea vain kaksi, kahtiajako ei ole väärä.
Reikä hyväksytään, kun kolme ehtoa täyttyy. Askeleen voisi tarkistaa, jos haluaisi. Askel johtaa sinne, minne kuulija olisi itsekin mennyt. Ja askeleen ottaja ei hyödy siitä, että kuulija ei tarkista.
Kun jokin ehdoista puuttuu, sama oikopolku alkaa tuntua toiselta. Siitä seuraava luku.
Luku 3
Mittari on jälkituntuma
Logiikka ei ratkaise, onko oikopolun käyttö oikein. Reikä ketjussa saa olla, eikä sitä tarvitse osoittaa kuulijalle. Ratkaisee se, mitä kuulija tuntee, kun hän myöhemmin näkee koko kuvan.
Jos hän seisoo päätelmän takana vielä kaiken tiedettyään, häntä suostuteltiin. Jos hän tuntee tulleensa huijatuksi, häntä huijattiin.
Raja ei ole viiva vaan jana, ja useimmat tapaukset ovat jossain välillä. Jälkituntumaan vaikuttaa kaksi asiaa: kuinka paljon jäi piiloon ja miten kuulijan kävi. Hyvä lopputulos antaa paljon anteeksi. Huono lopputulos lähettää kuulijan tarkistamaan ketjun uudelleen, ja nyt hän löytää jokaisen reiän, jonka ohi hän ensin käveli mielellään.
Voittaja ei tarkista päättelyä. Häviäjä tarkistaa sen kaksi kertaa.
Tasossa näkyy sama asia kuvana. Oikeassa alakulmassa on paljon piilotettua ja huono lopputulos: siellä jokainen oikopolku tuntuu huijaukselta. Vasemmassa yläkulmassa on vähän piilotettua ja hyvä lopputulos: siellä sama oikopolku tuntuu hyvältä päätökseltä. Alue, jolla kuulija tuntee tulleensa huijatuksi, on kapea, kun kuulijan kävi hyvin, ja leveä, kun kävi huonosti.
Siksi luettelon jokainen oikopolku näytetään kahdesti, janan eri kohdissa. Muoto on sama. Paikka janalla vaihtuu.
Lue lisää: Kahneman 2012. Tutkimus: Baron & Hershey 1988; Kahneman & Tversky 1979. Lähteet
Luettelo
Seitsemäntoista oikopolkua
Yksi rivi jokaista oikopolkua kohti: nimi, muoto ja pisteinä perustat, joihin se useimmin vetoaa. Rivi avautuu ja näyttää kaksi esimerkkiä. Ensimmäinen on esimerkki, jossa kuulija tuntee tulleensa huijatuksi, ja sen selitys kertoo, miksi päättely ontuu. Toinen on sama oikopolku janan toisesta päästä: kuulija seisoo päätelmän takana vielä kaiken tiedettyään.
Kansan suosion tavoittelu Enemmistö on tätä mieltä, siis se on totta. (ad populum) 3
”Seitsemän kymmenestä suomalaisesta kannattaa tätä lakia. Et varmaan halua olla erilainen?”
Hyväksytään (tai yritetään saada muut hyväksymään) asia pelkästään siksi, että ”enemmistö on samaa mieltä”. Suosio ei ole riittävä perustelu argumentin totuudelle tai oikeellisuudelle.
”Yhdeksän kymmenestä kunnan asukkaasta vastasi kyselyyn, että kirjasto on tärkein palvelu. Pidetään se auki.”
Enemmistön mielipide on tässä juuri se, mitä päätetään: palvelun arvo asukkaille. Oikopolku on sama, mutta kuulija seisoo päätelmän takana vielä kyselyn luettuaan.
Olkiukko Vastustaja väitti X, vaikka hän väitti Y. (straw man) 3
”Hän sanoi, että meidän pitäisi hillitä puolustusmenoja. Ilmeisesti hän haluaa, ettei meillä ole lainkaan armeijaa ja että olemme täysin suojattomia!”
Alkuperäinen kanta vääristellään äärimmäiseksi tai kohtuuttomaksi, jotta se olisi helpompi kumota.
”Hän haluaa pienentää puolustusmenoja. Käytännössä se tarkoittaa, että varusmiehiä koulutetaan vähemmän.”
Kärjistys, jonka väittäjä itse hyväksyisi kuvaukseksi: menojen pienennys osuu koulutukseen. Kuulija ei tunne tulleensa harhautetuksi, kun hän näkee budjetin.
Harhautus Puhutaan toisesta asiasta, jotta ensimmäinen unohtuu. (red herring)
”Vaikka keskustelemme nyt koulujen sisäilmaongelmista, on huomattava myös se, miten suuri lasku julkisista juhlavalaistuksista tulee kaupungille.”
Viedään huomio pois varsinaisesta asiasta tuomalla esiin eri aihe, joka ei liity alkuperäiseen väitteeseen.
”Ennen kuin päätämme sisäilmasta, katsotaan koko kiinteistöbudjetti. Samasta rahasta maksetaan molemmat.”
Aihe vaihtuu, mutta uusi aihe ratkaisee vanhan, koska raha on sama. Kuulija kiittää jälkeenpäin.
Väärä kahtiajako Vaihtoehtoja on kaksi. (false dichotomy) 6
”Tässä asiassa on vain kaksi vaihtoehtoa: joko kannatat tätä lakia tai olet täysin sen vastustaja.”
Väitetään, että olemassa on vain kaksi vastakkaista vaihtoehtoa, vaikka todellisuudessa voi olla useita eri ratkaisuvaihtoehtoja.
”Joko korjaamme katon tänä kesänä tai talvella sataa sisään.”
Kaksi vaihtoehtoa, koska niitä todella on kaksi ennen talvea. Kuulija ei löydä kolmatta jälkeenpäinkään.
Sääliin vetoaminen Ajattele kärsivää, älä laske. (ad misericordiam) 1
”Jos et äänestä tämän aloitteen puolesta, lapsiperheet jäävät kamalaan ahdinkoon. Ajattele kärsiviä pikkulapsia!”
Vedotaan puhtaasti tunteisiin (sääliin), jotta kannattaja unohtaisi järkisyyt tai reaaliset perustelut.
”Tämä leikkaus osuu omaishoitajiin. Heidän määränsä on laskettu, ja se on tässä ratkaiseva peruste.”
Sääli on tässä avoin peruste, ei korvike luvuille: määrä on laskettu, ja kuulija voi tarkistaa sen.
Tietämättömyyteen vetoaminen Ei ole todistettu vääräksi, siis totta. (ad ignorantiam)
”Ei ole todistettu, että tämä lisäravinne ei toimi, joten sen täytyy tepsiä.”
Oletetaan, että jokin on automaattisesti totta tai epätotta vain siksi, ettei ole olemassa todisteita päinvastaisesta.
”Lääkettä ei ole testattu raskaana olevilla, joten emme suosittele sitä heille.”
Todisteiden puute johtaa varovaisuuteen, ei totuusväitteeseen. Kuulija pitää päätelmää oikeana myös tietäessään, ettei haittoja ole löydetty.
Rusinoiden poimiminen pullasta Vain sopivat todisteet mainitaan. (cherry picking) 4
”Raporttini mukaan viiden tutkimuksen perusteella tuote parantaa oppimistuloksia – jätin tosin mainitsematta kymmenen tutkimusta, joissa ei löydetty eroa.”
Valitaan vain omaa näkemystä tukevat todisteet ja jätetään huomiotta ne, jotka puhuvat sitä vastaan.
”Nostan tähän kolme tutkimusta, jotka koskevat suomalaisia kouluja. Muut on tehty muualla, ja ne ovat liitteessä.”
Valinta on tehty ja perusteltu, ja pois jätetty aineisto on saatavilla. Kuulija ei tunne jääneensä mistään paitsi.
Kehäpäätelmä Johtopäätös on jo lähtöoletuksessa. (circular reasoning)
”Olen aina oikeassa, koska en koskaan erehdy. Ja koska en koskaan erehdy, olen selvästi aina oikeassa.”
Johtopäätös esitetään totena jo lähtöoletuksessa, eikä perusteita tuoda ulkopuolelta.
”Laki on voimassa, koska eduskunta sääti sen, ja eduskunta sääti sen, koska se on laillinen lainsäätäjä.”
Kehä on tässä se, miten laillisuus toimii: järjestelmä perustelee itsensä. Kuulija hyväksyy sen tietoisesti.
Auktoriteettiin vetoaminen Asiantuntija sanoo, siis totta. (appeal to authority) 4
”Tämä kuuluisa näyttelijä käyttää tätä dieettiä, joten sen on pakko toimia kaikille.”
Vaikka henkilö olisi auktoriteetti (tai vain kuuluisa), se ei tee hänen mielipiteestään totta, jos hänen asiantuntemuksensa ei liity aiheeseen.
”Laboratorio mittasi veden ja totesi sen turvalliseksi. Sen perusteella uimaranta avataan.”
Auktoriteetti on alan oma, ja mittaus on tarkistettavissa. Kuulija ei vaadi lisää.
Traditioon vetoaminen Näin on aina tehty, siis näin tehdään. (appeal to tradition) 45
”Olemme pitäneet nämä syystalkoot joka vuosi, joten niin on tehtävä edelleen.”
Pelkkä se, että jokin on tapana tai on tehty ennenkin, ei riitä perustelemaan sen paremmuutta tai oikeellisuutta.
”Kylä on pitänyt juhannuskokon samalla rannalla sata vuotta. Siirtäminen vaatisi syyn, jota ei ole esitetty.”
Perinne on tässä oletusarvo, jonka muuttaminen on perusteltava, ei todiste oikeellisuudesta. Kuulija pitää vaatimusta kohtuullisena.
Luontoon vetoaminen Luonnollinen, siis hyvä. (appeal to nature) 5
”Tämä hoitomuoto on täysin luonnonmukainen, joten sen on pakko olla turvallinen.”
Se, että jokin on ”luonnollista”, ei automaattisesti tee siitä turvallista, tehokasta tai moraalisesti oikeaa.
”Puisto hoidetaan niittynä, koska niitty tarvitsee vähemmän hoitoa ja kestää kuivuuden.”
Luonnollisuus ei ole tässä peruste vaan seuraus: syyt ovat hoito ja kuivuus. Kuulija hyväksyy ne.
Monimerkityksisyys Sama sana, kaksi merkitystä. (equivocation) 6
”Meillä on vapaus tässä maassa, joten on epäreilua, ettemme päästä vankeja pois vankiloista. Eivätkö hekin ansaitse vapautta?”
Käytetään samaa sanaa (”vapaus”) eri merkityksissä harhaanjohtavalla tavalla.
”Vapaus valita koulu on vapautta vain, jos lähikoulu on yhtä hyvä. Muuten se on vapautta niille, joilla on auto.”
Sanan kaksi merkitystä nostetaan esiin, ei piiloteta. Kuulija näkee eron ja pitää huomautusta oikeana.
Johtopäätös ei seuraa lähtökohdista Lähtökohdasta hypätään johtopäätökseen. (non sequitur)
”Hän on huippuluokan koodari, joten hänestä tulee varmasti loistava yritysjohtaja.”
Johtopäätös (”loistava yritysjohtaja”) ei loogisesti seuraa annetusta lähtökohdasta (”hyvä koodari”).
”Hän on johtanut kolmea yritystä kannattavasti, joten hän osaa lukea tasetta.”
Johtopäätös on kapea ja seuraa lähtökohdasta: kannattava johtaminen vaatii taseen lukemista. Kuulija hyväksyy.
Kalteva pinta Jos A, niin lopulta Z. (slippery slope) 54
”Jos sallimme tämän pienen veronalennuksen, kohta kukaan ei maksa veroja, ja koko yhteiskunta romahtaa.”
Oletetaan, että tietty toimenpide johtaa vääjäämättä ketjureaktioon, joka päättyy äärimmäiseen tai katastrofaaliseen lopputulokseen, ilman riittävää todistetta välivaiheista.
”Jos tämä tuki lakkautetaan, ensi vuoden budjetissa on helpompi lakkauttaa seuraava. Niin on käynyt ennenkin, ja se näkyy pöytäkirjoista.”
Ketju on lyhyt, ja sillä on historia. Kuulija pitää ennustetta omanaan myös jälkeenpäin.
Väärä vertaus A on kuin B, siis sama pätee A:han. (false analogy) 3
”Yritys on kuin perhe, joten toimitusjohtajan pitäisi olla kuin isä, joka määräilee kaikkia.”
Vertaus kahden asian välillä on puutteellinen: perhe ei ole monin tavoin samanlainen rakenne kuin yritys.
”Kunnan talous on kuin seuran talous: jäsenmaksut kerätään, ja niillä maksetaan yhteiset menot.”
Vertaus kattaa juuri sen osan, josta puhutaan: tulot ja menot. Kuulija ei venytä sitä pidemmälle.
Tunteisiin vetoaminen Tunne ennen perustelua. (appeal to emotion) 31
”Jos rakastat aidosti kotikaupunkiasi, äänestät tätä ehdokasta, joka suojelee sen perinteitä.”
Keskitytään herättämään tunteita (rakkautta, lojaalisuutta) järkiperusteiden sijaan.
”Tämä on kotikaupunkisi. Siksi kannattaa lukea, mitä ehdokkaat lupaavat sille.”
Tunne johtaa lukemaan perusteluja, mutta ei korvaa niitä. Kuulija ei tunne tulleensa johdatelluksi.
Sinä myös Sinäkin teet niin, siis kritiikki ei päde. (tu quoque) 2
”Miten sinä voit sanoa minulle, ettei saisi tupakoida, kun itsekin poltat!”
Käännetään syytös tai huomio vastapuoleen vastaamatta varsinaiseen kritiikkiin. Vastapuolen toiminta ei tee omaa toimintaa oikeutetuksi tai omaa argumenttia perustelluksi.
”Sinäkin poltat, joten tiedät, kuinka vaikeaa lopettaminen on. Sitä minäkin yritän.”
Vastapuolen toiminta ei kumoa kritiikkiä, eikä sitä tässä yritetäkään: sitä käytetään yhteisymmärryksen luomiseen. Kuulija hyväksyy.
Kun kirjoitat itse, käytä luetteloa takaperin. Löydä oikopolku, jonka aiot ottaa. Kysy, täyttyvätkö kolme ehtoa: voisiko kuulija tarkistaa askeleen, menisikö hän sinne itsekin ja hyödytkö sinä siitä, ettei hän tarkista. Kaksi kolmesta riittää harvoin. Ja kysy viimeiseksi, miten kuulijan käy, sillä se ratkaisee, kummasta päästä janaa hän sinut jälkeenpäin muistaa.