Luku 1
Ajattelu on vertauskuvallista
Aika on rahaa. Sitä säästetään, tuhlataan, sijoitetaan ja menetetään. Kukaan ei ole päättänyt niin, ja silti jokainen suomalainen puhuu ajasta kuin tilistä. Se on käsitemetafora: abstrakti asia ymmärretään jonkin konkreettisen kautta, ja konkreettinen tuo mukanaan sääntönsä.
Lakoff ja Johnson osoittivat, että tämä ei ole kielen koriste vaan ajattelun rakenne. Ymmärrämme kiistan sotana, jossa kantoja puolustetaan ja kumotaan. Ymmärrämme mielen astiana, johon ajatuksia pannaan. Ymmärrämme suuremman määrän jonakin, joka on ylempänä: hinnat nousevat, mieliala laskee. Vertaukset tulevat ruumiista: siitä, että olemme pystyssä, että näemme eteenpäin, että pidämme esineitä kädessä.
Siksi et voi päättää ajatella ilman metaforia. Voit valita, minkä metaforan kautta ajattelet, mutta et voi ajatella ilman metaforaa. Ja se, joka valitsee metaforan ensin, on valinnut myös, mitkä kehykset ovat tarjolla.
Metafora on kehyksen pohjapiirros. Kehys on huone, joka siihen mahtuu.
Tämä osio on siksi Kehystäminen-osion jälkeen eikä ennen sitä: ensin opit näkemään huoneen, sitten pohjapiirroksen.
Lue lisää: Lakoff & Johnson 1980. Tutkimus: Thibodeau & Boroditsky 2011. Lähteet
Luku 2
Talous on kotitalous
Yksikään metafora ei ohjaa suomalaista politiikkaa yhtä paljon kuin tämä. Valtiolla on tulot ja menot kuin perheellä, se elää yli varojensa, se ottaa velkaa kuin kotitalous, ja velka on maksettava takaisin, koska niin rehellinen perhe tekee.
Metafora on tehokas, koska jokainen tuntee kotitalouden säännöt. Siksi se tuntuu todelta. Ja siksi se piilottaa sen, miltä osin valtio eroaa kotitaloudesta. Valtion velka on jonkun toisen saatava, ja valtion menot ovat jonkun toisen tulot. Valtio ei kuole, joten sen ei tarvitse maksaa velkaa pois ennen hautajaisia.
Tämä ei tarkoita, että metafora olisi väärä. Se tarkoittaa, että se on valinta. Vastakkainen metafora, talous on moottori tai talous on verenkierto, tuo mukanaan toiset säännöt: moottoriin lisätään polttoainetta, verenkierto pidetään liikkeessä. Niissä velka on sijoitus tai veren määrä, ei synti.
Kun kuulet budjettikeskustelua, kuuntele, kumpi metafora puhuu. ”Velkaantuminen on lopetettava” on kotitalous. ”Elvytys on pidettävä käynnissä” on moottori. Kumpikin voi olla oikeassa saman luvun kohdalla, eikä kumpikaan ole maininnut lukua.
Luku 3
Velka, tulva, taakka
Jokaisella politiikan alalla on oma hallitseva metaforansa ja useimmiten kaksi kilpailevaa metaforaa. Tässä kolme esimerkkiä, jokaisesta molemmat puolet.
Velka. Velka on taakka: se painaa, se kannetaan, se jätetään lasten harteille. Tai velka on silta: se rakennetaan, jotta päästään yli, ja se maksaa itsensä takaisin, kun toisella puolella on parempi. Taakka pyytää keventämistä, silta pyytää rakentamista.
Maahanmuutto. Maahanmuutto on tulva: se nousee, se virtaa, sitä padotaan, ja pato pettää. Tai maahanmuutto on verenkierto: se tuo uutta, se pitää liikkeessä, ja ilman sitä elin kuihtuu. Tulva pyytää patoa, verenkierto pyytää virtausta.
Verotus. Vero on taakka tai rangaistus: sitä kevennetään, siihen annetaan helpotusta. Tai vero on jäsenmaksu: sillä ostetaan yhteiset asiat, ja maksamatta jättänyt jäsen on vapaamatkustaja. Taakka pyytää helpotusta, jäsenmaksu pyytää maksamista.
Huomaa, että mikään näistä ei ole väite, jota voisi kumota luvulla. Luku asettuu metaforaan: tulvassa luku on vedenkorkeus, verenkierrossa se on syke. Siksi kaksi ihmistä, jotka lukevat saman tilaston, voivat molemmat tuntea sen tukevan omaa kantaansa.
Luku 4
Mitä metafora päättää puolestasi
Metafora ei vain väritä. Se päättää, mitkä lauseet ovat mahdollisia ja mitkä eivät. Kokeile samaa päätöstä kolmen metaforan sisällä: mitä voi sanoa ja mitä ei voi edes muotoilla?
Valtio on kotitalous
Mahdollisia lauseita: elämme yli varojemme, lasku jää lapsille, on aika kiristää vyötä. Mahdoton lause: velka on tuloa jollekulle toiselle.
Metafora päättää: velka on moraalinen asia.
Valtio on yritys
Mahdollisia lauseita: investointi maksaa itsensä takaisin, tuotto ylittää koron, tase vahvistuu. Mahdoton lause: velka on häpeä.
Metafora päättää: velka on laskutoimitus.
Talous on kone
Mahdollisia lauseita: kone käy vajaalla, siihen lisätään polttoainetta, kierrokset nousevat. Mahdoton lause: kuka tämän maksaa?
Metafora päättää: velka on polttoainetta.
Kolme metaforaa, sama sata miljoonaa, ja jokaisessa toinen puoli jää ilman sanoja. Kotitaloudessa ei voi puhua tuotosta, koneessa ei voi puhua maksajasta. Se, joka saa valita metaforan, on valinnut myös, mitä vastustaja ei voi sanoa.
Tästä seuraa sääntö, joka on sama kuin kehystämisessä: älä väittele metaforan sisällä, jossa sinulla ei ole sanoja. Vaihda metafora.
Lue lisää: National Geographic 2011; Lakoff & Johnson 1980. Tutkimus: Thibodeau & Boroditsky 2011. Lähteet
Sovellus
Kuinka huomaat metaforan
Metafora piiloutuu verbeihin ja esineisiin, ei substantiiveihin. Kolmen kysymyksen avulla sen löytää melkein aina.
- Mikä verbi? Mitä asialle tehdään: kannetaanko, padotaanko, kevennetäänkö, rakennetaanko? Verbi paljastaa, mikä esine asia on. Jos velkaa kannetaan, velka on taakka.
- Mikä astia? Missä asia on: sisällä vai ulkona, ylhäällä vai alhaalla, lähellä vai kaukana? ”Tuloerot kasvavat” tekee eroista kasvin. ”Tuloerot repeävät” tekee niistä kankaan.
- Mikä suunta? Mikä on hyvä suunta ja mikä huono: nouseeko vai laskeeko, eteneekö vai peruuttaako? Suunta kertoo, kumpi puoli metaforassa voittaa.
Kun olet löytänyt metaforan, kysy vielä yksi asia: mitä sen sisällä ei voi sanoa? Se on puoli, jonka metaforan valitsija halusi hiljaiseksi.
Kun kirjoitat itse, tee sama takaperin. Valitse metafora, jossa oma kantasi on helppo ilmaista ja vastustajan kanta vaikea, ja pidä verbit sen mukaisina. Yksi johdonmukainen metafora läpi koko tekstin on vahvempi kuin kolme sekaisin.
Seuraava osio, Moraaliperustat, kertoo, miksi sama metafora tuntuu yhdestä todelta ja toisesta vieraalta.